Tänään hain postista ruskean paperipussipaketin, esikoinen sai kunnian avata sen. Hain tytön jääkiekkoharkoista, enkä voinut pakettia ajaessa avata, mutten malttanut odottaa kotiin saakkakaan...

Katsokaas mitä ihanaa sain:

Hyvän olon neuleet -kirjan. Tämä käväisi jo kirjastosta meillä, monta ihanaa mallia toteutettavaksi, mutta ajanpuutteen vuoksi palautin kirjastoon odottamaan aikaa parempaa. Mutta nyt sain siis ihan ikioman, ei tarvitse miettiä palautuspäiviä, vaan saa toteuttaa ihan omassa tahdissaan. Sitten oli vihreää ompputeetä, tykkään. Kaunis tunturi-ruska-kortti, Lapin ikävä puree taas ja lujaa... Ja ihanainen SNYni oli laittanut pakettiin vielä vyyhdin mummonsa omista lampaistaan käsin kehräämää villalankaa, siis niin ihanan tasaista ja pehmoista, etten sitä varmaan raaski pilata neulomalla. Hypistelen vain hyppysissäni ja tuoksuttelen... (Gini ja Pillikin sitä tuoksuttelivat, piti nostaa sohvalta korkeammalle kun Gini alkoi jo nuoleskellakin lankaa, meillä tykätään lampaantuoksusta porukalla ;) SNYni odottaa minun värjäävän langan, mutta raaskinko? Siis mummon itse kehräämää lankaa, entäs jos epäonnistun värjäyksessä? Minulle jäi jotakin väriaineita kasvivärjäyskurssilta, JOS raaskin, ehkä värjään tästä punapuulla punakirjavan. Oikeastihan se pitäisi värjätä kotimaisilla väreillä, muttei mulla ole mitään jemmassa, eikä enää saa voimakkaita, mieluisia värejä tähän aikaan kerättynä. Katsotaan jos neulonkin sen valkoisena, ja mietin sitten vasta värjäänkö valmiina ensi kesänä vai jätänkö valkoiseksi. Siis jos raaskin sitä neuloakaan... ei mulle saa lähetellä näin ihania lankoja, jotka aiheuttavat omantunnontuskia, kun ovat niin henkilökohtaisia. Minusta tuntuu että tämä paketti oli niin arvokas että se kattaa koko sny-kierroksen :) Kiitos, kiitos, kiitos, KIITOS SNY! Otan vastaan huivimalliehdotuksia, sillä  huivin tahdon tästä langasta ehdottomasti tehdä (jos raaksin).

Niin ja oli Snyni muistanut Giniäkin, sille oli pantaan kiinnitettävä vilkku/huomio valo, joka herätti koe käytössä hiukan hilpeyttä. Gini kun on vähän höperö, sen saa juoksemaan hullunlailla laservalon avulla, se yrittää ottaa pisteen kiinni. Tämä vilkkuvalo herätti saman refleksin, koira tömisteli pitkin tupaa valon heiluessa sen pannassa, tuli sitten luokseni ja pani päänsä polvieni väliin... Mutta todella tarpeeseen tuli, iltalenkillä musta koira hukkuu autojen valokeiloihin ilman heijastimia, ja tämän valon ansiosta autoilijat näkevät sen kaukaa. Alla neiti poseeraa, nyt jo vähän rauhoittuneena:

Ginillä on trimmaus kesken, en raaski stressata sitä kauan kerrallaan, vaan otan karvaa vähän kerrassaan. Kuvissa taustalla häämöttävä resuinen laatikko pitää sisällään noin 8 kiloa huopalankoja, joista muodostuu loimi piiriläisteni kudottavaksi.

Hyvää illan jatkoa, tämä lähtee villalanka vyyhti kainalossa ihmettelemään raaskiiko siihen kajota puikoilla tai värjäysliemellä